Harriet
Huhut blogien vanhanaikaisuudesta ovat vahvasti liioiteltuja. Blogit eivät suinkaan ole poistuneet keskuudestamme. Päinvastoin! Blogi elää ja voi hyvin.
Saivon blogi on perustettu tammikuussa 2015. Perustin sen yhtä aikaa yritykseni Saivon kanssa, sillä pitihän luovien sisältöjen suunnittelutoimistolla blogi olla! Itse asiassa blogista tuli ajatusteni koti.
Halusin yritykseni verkkosivuille liikennettä ja minulle oli tärkeää, että sivu oli aina ajankohtainen. Julkaisin joka maanantai uuden blogikirjoituksen, halusin tai en. Nyt kiitän itseäni määrätietoisesta sisällöntuotannosta. Minulla on valtava satojen kirjoitusten arkisto, joka kertoo samalla siitä, millainen kirjoittaja minä olen.
Lukemalla tekstejäni pääsee tutustumaan minuun. Rakastan kirjoittamista ja olen aina halunnut jakaa ajatuksiani muiden kanssa, en vain pitää niitä itselläni. Kirjoitan hyvin henkilökohtaisista asioista. Usein joku pulma, joka minulla on, lähtee selviämään sitten, kun olen kirjoittanut siitä. Bloggaaminen on opettanut minulle paljon asioita.
Olen kirjoittanut ihan vain kuulumisiani blogiin, joskus olen kertonut, mitä on tulossa tai mitä tapahtuu ja melko usein olen kuvannut itselleni merkityksellisiä tapahtumia ja tilanteita blogissani. Blogi on ollut minulle suunnannäyttäjä! Se on johdattanut minut jännittäviin paikkoihin, esimerkiksi radio- tai lehtihaastatteluun ja jopa työhaastatteluun.
Miksi mieluummin blogi kuin vain somepostaus?
Jos kirjoitat blogiin, keräät samalla tarinoiden aarrearkkuun materiaalia. Somepostaus jää postausten virtaan ja juuri tiettyä postausta voi olla vuosikausien päästä vaikea löytää. Blogitekstin sisällön kautta voi auttaa muita. Esimerkiksi tämä blogikirjoitus puolustaa blogien paikkaa julkaisukanavana ja ehkä rohkaisee sinua bloggaamaan!
Rakastan blogeja siksi, että ne ovat tarpeeksi hitaita ja hiljaisia.
Harriet
Rakastan blogeja siksi, että ne ovat tarpeeksi hitaita ja hiljaisia. Tämän lyhytvideoiden kulta-aikaan mahtuu rinnalle blogi, jonka tekstin ääressä voi viipyillä. Jos etsin ajatusten langanpäätä jostakin itselleni läheisestä teemasta, löydän luultavasti jonkun mainion blogin, joka antaa minulle ajatusten aminohappoja.
Blogien kulutus on muuttunut. Nyt yksittäiset kirjoitukset tulevat vastaan milloin missäkin kanavassa. Ennen odotin jonkun tietyn tekstin ilmestymistä, mutta nyt seuraan yksittäisten kirjoittajien sijaan aihepiirejä. Niiden ympärillä pääsee tutustumaan mielenkiintoisiin kirjoittajiin!
Jäin pohtimaan tuota vanhanaikaisuutta. Kun puhutaan vanhoista ajoista, eikö silloin puhutakin vanhoista hyvistä ajoista? Vanhanaikaisuus voi olla myös hyve. Vanhanaikaisuudessa on vahvoja elementtejä. Se on kuin hirsitalo, joka hengittää ja kätkee sisäänsä monta tarinaa. Se ei joka tuulesta keikahda ylösalaisin. Se jaksaa odottaa, että sen asukas tulee kotiin.
Henkilökohtainen blogini on tätä nykyä osoitteessa armoa.fi. Saivon blogissa keskityn ammatillisiin teksteihin ja julkaisen kirjoituksia viestinnän ja pedagogisen maailman sisällöistä.
Minulla oli vastikään suuri ilo päästä jakamaan ajatuksiani bloggauksesta sihteeriyhdistykselle. Miten inspiroivaa olikin saada ajatella yhdessä viestinnän ja sisällöntuotannon ammattilaisten kanssa sitä, mikä on blogin merkitys viestintäkanavana ja miten saada vahvistettua jo olemassa olevan blogin asemaa.
Parasta blogissa
Blogi
- on hidas ja hiljainen
- löytyy helposti ja myös itse löydän sisältöjä eri aihepiireistä
- on arvokas tarinoiden arkisto, josta riittää jälkipolvilla ihmettelemistä
- on paikka, jossa voin auttaa ja palvella muita
- näyttää, mitä erityisosaamista minulla on
- antaa minulle mahdollisuuden saada palautetta ja oppia siitä
- on edullinen julkaisualusta
- on rajaton mahdollisuuksiltaan eikä blogista koskaan lopu tila kesken
Toinen puoli on se, että blogi vie aikaa juuri sen verran, kuin olet valmis sille antamaan. Ihan niin kuin kaikki muukin tärkeä maailmassa.
