Kuvitellaan kahden ihmisen välinen keskustelutilanne. He istuvat saman pöydän ääressä vastakkain. Tällä kertaa kiinnitämme huomion erityisesti kuuntelemiseen. Tämä vuorovaikutustilanne vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta eihän se sitä ole. Kuvitellaan, että tuoleilla istuu vanha aviopari.
Ihminen puhuu, toinen kuuntelee. Keskustelu voi soljua eteenpäin hyvässä yhteisymmärryksessä. Entä jos viesti ei menekään perille ainakaan sellaisena, millaiseksi puhuja on sen tarkoittanut? Kuunteleva osapuoli saattaa takertua kuulemassaan ihan epäolennaiseen asiaan. Hyvin helposti ollaan siinä tilanteessa, että jompikumpi lopettaa keskustelun kokonaan.
Entä jos kyseessä onkin juuri rakastunut pari? Tai entä jos pöydän ääressä istuvatkin parhaat ystävät? Tai työkaverit? Tai esimies ja työntekijä? Onko kuunteleminen erilaista? Eikö olekin niin, että kommunikaatioon vaikuttaa herkkyys huomata asioita? Se taas on läsnäoloa ja juuri tietynlaisen mielentilan löytämistä. Viestin ymmärtäminen vaatii aina keskittymistä.
Kuuntelemisen monet merkitykset
Miksi on niin, että joskus kuunteleva osapuoli oppii uutta, oivaltaa jotakin itsestään tai voi palauttaa mieleen jotakin tärkeää. Puhujallahan on aina viesti. Hän punoo sanoja peräkkäin, muodostaen niistä lauseita, värittäen niitä omilla kokemuksillaan. Vastaanottaja tulkitsee tätä sanomaa, heittää pallon takaisin. Vain harvoin purematta nielee kaiken, mitä puhuja sanoo.
Entä, jos toinen onkin tässä tilanteessa aika pitkään hiljaa? Hän jää ajatuksiinsa, eikä ehkä enää kuulekaan, mitä toinen puhuu. Toinen taas saattaa tulkita hiljaisuudesta, että kuulija on samaa mieltä.
Kaksi ihmistä. Toinen puhuu, toinen kuuntelee. Joskus kuunteleva osapuoli ei millään lailla osoita kuuntelevansa. Hän ei osoita ymmärtävänsä, mitä hänelle puhutaan. Eikä hän välttämättä hyväksy sitä, mitä toinen sanoo. Jos toisen sanoma asia ei lähtökohtaisesti kiinnosta, ollaan vaikeassa tilanteessa myös kuuntelemisen suhteen.
Aito kuunteleminen edellyttää toisen ihmisen kunnioittamista. Joku ihminen saattaa kokea kuuntelemisen luonnollisemmaksi tavaksi olla ihmisten kanssa, toinen taas mieluummin enemmän puhuu. Jollekin kuunteleminen ja toiselle tilan antaminen voi olla hankalaa ja se vaatii häneltä erityistä kärsivällisyyttä.
Kuunteleminen on enemmän kuin kuulemista. Parhaimmillaan kuunteleminen on jakamista. Mutta miten ikinä toinen ihminen voi nähdä toisessa sen, mikä hänessä on hyvää – jos hän ei koskaan kuuntele toista. Kuunteleminen on tärkeä viestintätaito.
Kuunteleminen on tärkeä viestintätaito.
-Harriet
Tärkeintä kommunikaatiossa on yhteys. Toisen ihmisen aito kohtaaminen on korvaamattoman arvokasta. Kommunikoimalla voimme auttaa toisiamme olemaan paras versio itsestämme.