HarrietNäkemykseni sanasta tarina on hyvin laaja. Ajattelen Juhana Torkin (2014) tavoin tarinan olevan asian, joka on kuulijalleen merkityksellinen ja lähettäjälleen kertomisen arvoinen. Tarina sisältää tärkeän viestin ja tarinoiden välittäminen on viestintää.
Maailma tarinoita täynnä
Ihmiset kertovat tarinoita enemmän kuin koskaan. Heillä on keinot, taidot ja alustat tuottaa mitä mielenkiintoisimpia sisältöjä. Aika monilla meistä on jo oma mediansa, jonka päätoimittajia saamme olla vastaten vain itsellemme ja lukijoillemme siitä, mitä julkaisemme.
Kun kohtaamme tarinan, joka koskettaa, pysäyttää, ilahduttaa, inspiroi, puhuttelee tai innostaa, olemme valmiita jakamaan tuon tarinan. Ehkä jaamme tarinan silloinkin, kun se ärsyttää, harmittaa tai suututtaa. Itse ajattelen, että vihapuheen määrä ei sinällään ole kasvanut, vihapuhe vain on tullut näkyvämmäksi.
Minusta piirtyy tietty kuva vain sillä perusteella, millaisia tarinoita olen jakanut. Vielä enemmän minusta kertoo se, millaisia tarinoita tuotan. Joka tapauksessa ihmiset tuottavat tarinoita. Vain harvoista tarinoista voi tulla ilmiöitä. Nykyään ihmiset seuraavat ilmiöitä ja sitten keskustelevat niistä vaikkapa hashtagien avulla. Miten sitten tehdä ilmiöitä? Kertomalla kiinnostavampia tarinoita.
Miten kertoa kiinnostava tarina?
Oletetaan vaikka, että olen tuottanut tarinan ja viestinyt sen eteenpäin. Tämä viestintä aiheuttaa reagointia, kommentointia, jakamista ja saan nähdä ja kuulla, mitä tarinan vastaanottajat kokevat. Tarina leviää eteenpäin. Aiheuttaa toimintaa.
On olemassa paljon työkaluja, joilla voi arvioida tarinoiden kiinnostavuutta. Numerot, luvut ja analytiikka puhuvat omalla, selkeällä, insinöörienkin ymmärtämällä kielellään siitä, mistä ihmiset tykkäävät. Analytiikka ohjaa tekemistä, jotta saadaan lisää lukijoita, tykkäyksiä ja jakamista.
Ihminen törmää tuhansiin tarinoihin päivässä. Tässä tulvassa on vaikea erottautua.
Harriet U
Jos tarina ei kiinnosta tai se ei aiheuta toimintaa, se ei mene perille. Vika on siis tarinassa eli viestissä. Ja jos syyllinen on löydyttävä, niin tässä minä olen. Syyllinen on se, joka viestin muotoilee. Jos viesti ei mene perille, viesti täytyy lähettää eteenpäin toisin tavoin muotoiltuna, jossakin muussa muodossa, ehkä toisessa kanavassa. Jos nykyinen tapa ei toimi, niin silloin kai täytyy tehdä asioita toisella tavalla.
En voi ämpärillä tietoa kenenkään päähän kaataa. Sen sijaan minun tulisi tehdä sellaisia viestejä, jotka houkuttelevat vastaanottajia. Ja lähettää niitä sellaisissa kanavissa, jotka tavoittavat kohderyhmän ja joita ihmiset haluavat lukea.
Mistä kuulijat tarinalle?
Ihmisellä on suu ja korvat samassa päässä. Siellä, missä on puhetta, ovat myös ne, jotka kuuntelevat. Miten löytää juuri ne ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita minun tarinoistani?
Olen ollut töissä ohjelmatoimistossa. Siellä piti osata myydä sellaista, mistä asiakas ei ollut ikinä kuullutkaan, eikä hän vielä tiennyt sellaista olemassa olevankaan. Asiakas halusi ostaa hyvää ohjelmaa, minä tein hehkeystyötä jollekin ohjelmalle, jotta sain asiakkaan ymmärtämään, että juuri sen ohjelman asiakas haluaa. Sama pätee viestinnässäkin.
Pitää keksiä sellainen tarina, jonka tuleva lukija ei vielä tiedä haluavansa lukea sitä. Pitää siis tuntea lukija ja tietää, missä maailmassa lukija elää. Hän itse ei vielä tiedä, että hän haluaa jakaa juuri sitä tarinaa. Hän ehkä samaistuu tarinaan tai kokee olevansa osa sitä. On tärkeää miettiä, kenelle tarinani kirjoitan. Esimerkiksi tämän viestin olen kirjoittanut sinulle, joka olet kiinnostunut tarinoista, viestinnästä ja vaikuttamisesta. Ehkä haluaisit, että kirjoitan sinun tarinasi?
